Thursday, 10 March 2011

Matemaattinen yö

Opiskelijaelämä ei ole helppoa!

No ainakaan ei silloin jos pitäisi tehdä jotain sen jälkeen kun on nukkunu pommiin vähintään kerran viikossa (maanantaisin lähes aina) ja on muilla tavoin osannu välttää kiitettävän määrän luentoja kahden kuukauden aikana. Tänään, 10.3, klo 5pm oli deadline ja tehtävänä laskea kolme matikan laskua. Katsoin jo hyvissä ajoin että eihän tuossa mene kuin muutama tunti. Kyseessähän oli vaan kolme helppoa tehtävää. No yheksän aikaan eilen illalla, 3 tunnin tuskastelun jälkeen, tajusin kuitenkin että eihän tämä nyt ihan nappiin taida mennäkkän. Sain tuossa ajassa laskettua ensimmäisen tehtävän a) ja b) kohdat. Jäljellä oli siis enää vain 80 % laskuista ja edessä pitkä yö ja vieläpä paikalliseen tyylin ilman lämmitystä huoneessa.

12 tuntia, 3 tuplaespressoa ja 3 grammaa C-vitaamiiniä myöhemmin työpöytäni näytti tältä:



Aurinko nousi, ihmiset söivät keittiössä aamupalaa, ja minä en ollut vieläkään valmis. Keitin lisää kahvia. Olin jumittanut vikan tehtävän viimeisen osan kanssa jo tunnin. 30 minuttia kahvin jälkeen päätin haistattaa viimeiselle tehtävälle jotain oikein pahanhajuista tältä saarelta löytyvää asiaa. Mutta ei nuo viimeiset puolitoista tuntia kuitenkaan ihan täysin hukkaan menneet. Tajusin katsos jotain hyvin syvällistä tuona aikana. Nimittäin sen, että vihaan Taylorin sarjojen keksijää Brook Tayloria. Tässä syyt:

1) Taylorin sarjoista saa tehtyä älyttömän typeriä ja ärsyttäviä tehtäviä, jotka ei sinäänsä ole hirmuisen vaikeita, mutta niissä pitää kirjoittaa paljon ja ne vie liikaa aikaa.
2) Taylorin sarjat kummittelee aina joka paikassa. Koskaan eivät ne jätä ihmistä rauhaan.
3) Brook Taylorin nimessä on kaksi Kauniiden ja Rohkeiden hahmoa. Ja se on mies. Ei tämmöistä voi ottaa vakavissaan! Olen nauranut tälle jo useamman vuoden enkä vieläkään pysty sanomaan sen koko nimeä nauramatta.

Menin sitten lopulta pahanhajuisena ja silmät punaisina yliopistolle. Kestin kaksi luentoa ja tulin takaisin kotiin. Eipä ollut mikään miellyttävä kokemus taas tämä.

En ota tätä kuitenkaan itseeni enkä masennu saamattoomuudestani. Koko juttuhan on kuitenkin ihan täysin meidän luennoitsijan syytä. Jos se ei pitäisin niin mahottoman tylsiä luentoja, joilla se vaan kopioi pientä tekstiä täynnä olevan luentomonisteen sisältöä taululle, niin oisin varmasti opiskellut nämäkin asiat tunnollisesti täysin ajallaan. Ei epäilystäkään! Omalla laiskuudella ei ollut tämän ongelman kanssa mitään tekemistä.

Seuraavaa allnighteria odotellessa.

Tuesday, 8 March 2011

Pannukakkupäivä

Nyt alkoi minullakin tämä blogin kirjoittaminen. Sain idean päähäni tänään kun kävelin yliopistolta asunnolle ja luin samalla isäni blogia kännykästä. Aika moni kaverinikin kirjoittaa blogia, eli miksipäs en itsekkin voisi. Kerrottuani tästä mahtavasta ideasta eräälle kaverilleni, hän kuitenkin totesi että niiden neljän vuoden aikana, joina me ollaan tunnettu, ei minulla ole pahemmin järkevää sanottavaa ollut. Tämä on kyllä aika totta, mutta itsepäisyyttäni aloitan kirjoittamisen silti. Katsotaan nyt mitä tästä tulee... Mihinkään erityiseen aiheeseen en aio täällä rajoittua, vaan kirjoitan sattumanvaraisista asioista mitä minulle täällä Lontoossa tapahtuu.

Täällä Briteissä on tänään pannukakkupäivä. Olin aamulla hieman hämmentynyt kun kaikki paikalliset toivottaa että "Happy Pancake day" ja sähköpostiini oli putkahtanut asuntolan johtajilta viesti, jossa luki että tänään klo 8 pm on jokaisen keittiön ohjelmassa pannukakkujen paistoa talon laskuun. Itsehän mietin että nyt on naistenpäivä, mutta täällä näköjään pannukakut kiilaa edelle. Noh, enemmänhän tästä päivästä on minulle hyötyä näin päin =). Tieto ilmaisesta ruuasta illalla lämmitti kyllä mieltä aamulla. Liityin siis kahdeksalta muiden seuraan tekemään erilaisia pannukakkuja ja pyöräytin itsekkin perinteisen suomalaisen pannarin ja hyvin tykkäsivät. Erityisesti eräs ranskalainen kaverini. Se on ollut hulluna suomalaiseen pannukakkuun siitä asti kun minä sitä viime syksynä kansainvälisessä ruokaillassa tein. Hän on jopa vienyt kaverinsa paikalliseen Nordic Bakeryyn pelkästään tämän herkun takia. Ja kuka väittääkään että suomalaisesta ruoasta ei tykätä maailmalla?



Näihin tunnelmiin päättyy tämänvuotinen pannukakkupäivä. Söin liikaa, mahaan koskee ja nyt turvottaa. Ensi vuonna uudestaan!

Kiitokset vielä tähän loppuun kaverilleni Saaralle, joka auttoi minua keksimään blogilleni sopivan nimen.